Kotimatka

Askeleet ovat hennosti horjuvia
mielessäni viehkeitä ja samalla
niin kömpelöjä, että häpeän itseäni
tiesinhän minä tällaisena iltana humaltuvani
jo muutamasta siemauksesta
ja tahdoinkin kai hetken olla huoleton
suoraviivaisuutta tavoitellen
teen päätöksiä vailla harkintakykyä
jos olet hereillä, kerron kaiken
 
Keittiössä ja käytävässä on valot
mutta sinä nukut
joten toteutan kielletyt mielihaluni
toivon, ettet sinä herää ja
kehittelen jo päässäni peitetarinoita
humalan turvin
vaikka haluaisin itkeä, kirkua ja huutaa
apua

Tule lähemmäs

Tuntuu, etten saa sinussa aikaan minkäänlaista reaktiota

vaikka kuinka hypin silmillesi huomionkipeänä

kun taas minä vavahtelen jo pelkästä katseestasi

tulkitsen yli sinun viattomimmatkin viestisi

vuodan yli äyräiden silkasta riemusta läheisyydestäsi

ihailen sinua läheltä ja kaukaa

avaan kaikki oveni yhdestä sokerisesta sanasta

en saa pidettyä itseäni kasassa

kun hipaisusikin murtaa minun ylpeyteni

Me olimme kasvaneet melkein kiinnikkäin

ja nyt kaikki on niin haparoivaa

Milloin herään?

Yksi niitä sumun verhoamia aamuja

seinän takaa kuuluu hyvän elämän ääniä

joista minä vain haaveilen

hetken vaihtuvat toisiin ilman, että mikään muuttuu

käytävässä hymyilen, vaikka inhoan sinua

kun olet niin eläväinen

ihan toisenlainen kuin minä juuri nyt

itse asettamassani loukussa

Kiittämätön lapsi sisälläni

Istutaan vastakkain kahvilassa

sinä toit minut ulos kaikista kiireistäsi huolimatta

ja silti minä päädyin taas kiukuttelemaan

anteeksi hankaluuteni, en minä tarkoita

ajattelen, ja silti suustani karkaa lisää rumia puolitotuuksia

miten sinä aina vain jaksat kuunnella tällaista minulta?

Hiljentyessäni viereiseen tuoliin istuu häpeä

ote kahvikupista tavoittelee turhaan vakautta

silti hapuilen sinun kättäsi, etkä sinä minua torju

edes kiittämättömimpinä päivinäni

kun et oikeasti voi sietää käytöstäni

mutta silti rakastat niin, että minun on vaikea käsittää sitä.

Olisitpa vain pysynyt hiljaa

Mielessä edestakaisin lipuvat muistot

niistä menneistä päivistä

kun istuttiin huoneessasi ylimmässä kerroksessa

tarjosit kahvia ja kysyit, miten minä voin

pelattiin arpapeliä minun tunteillani

kerroin sinulle kaiken, suurimmat intohimoni ja synkimmät salaisuuteni

sinä olit se, joka tuli luokseni

kun olin niin varjoissa, etteivät ystävänikään kyenneet

puolustit minua silloinkin, kun toimin vastoin sääntöjä

ja osoitit minulle reitin eteenpäin

kun et enää itse pystynyt huolehtimaan minusta

kerran kutsuit minua lempitytöksesi

ja minä pienessä mielessäni olin vilpittömän imarreltu

Nyt ajatus tästä kaikesta

minkä väänsit otteessasi kieroutuneeksi

saa minut voimaan pahoin

halveksimaan sitä, mitä luulin sinun olevan

ja toivomaan, ettet koskaan olisi ollut niin lähellä minua.